Petrin 100 risteilyä: haastattelussa Risteilykeskuksen Petri Sirén

Risteilykeskus juhli muutama viikko sitten harvinaisen rajapyykin ylitystä; varatoimitusjohtajamme Petri Sirén sai nimittäin kasaan maagiset 100 risteilyä. Petri on risteillyt viime vuosien aikana kymmenien eri risteilyvarustamoiden laivoilla ympäri maailmaa ja nähnyt omakohtaisesti, miten ala on kasvanut ja kehittynyt.

Haastattelimme Petriä hurjan ennätyksen rikkoutumisesta ja risteilyalan uusista tuulista Eerikinkadun toimistollamme.

Onnittelut upeasta saavutuksesta! Sadan risteilyn rajapyykki on nyt ylitetty. Ihan ensimmäiseksi pitääkin kysyä, miltä nyt tuntuu?

Kiitos, hyvältähän se tuntuu. Sata on vain luku muiden joukossa, mutta onhan se merkityksellistä, sillä Suomessa ei taida olla kovin montaa ihmistä, jotka olisivat tehneet yli 100 risteilyä kansainvälisillä laivoilla. Oikeastaan rupesin vasta pari vuotta sitten laskemaan, monellako risteilyllä olen vuosien aikana käynyt, ja ajattelin silloin, että olisi hauskaa seurata, milloin se sadas risteily tulee täyteen. Nyt se sitten vihdoin tuli.

Erikoista tässä on ollut se, että tämä sadas risteily sattui olemaan Hurtigrutenin risteily, joka oli minulle ihan ensimmäinen laatuaan. Hurtigrutenin legendaariset Norjan rannikkoristeilythän ovat Suomessa hyvin tunnettuja. Oli hauskaa, että sadas risteilyni oli niin erilainen muista tekemistäni risteilyistä.

Petri
Petri on käynyt sadalla risteilyllä.

Miten tutustuit alun perin risteilyjen maailmaan?

Ihan alun perin päädyin risteilyjen pariin vuonna 2002, kun aloitin oppaan työt Kristina Cruisesin laivalla. Risteilin silloin useampaan otteeseen Välimerellä ja Kanariansaarilla, ja nämä reissut olivatkin ensimmäisiä kosketuksiani risteilymaailmaan.

Muistatko vielä ensimmäisen risteilysi?

Jos Kristina Cruisesin risteilyjä ei lasketa, ensimmäinen kunnon risteilyni oli vuonna 2003, kun hakeuduin Olympia Kaukomatkatoimistoon matkanjohtajaksi. Lähdimme asiakkaiden kanssa risteilemään Karibialle, ja laivana oli Royal Caribbeanin Suomessa rakennettu, silloin täysin uusi, Navigator of the Seas -laiva. Kokemus oli silmiä avaava, ja innostuin risteilyistä kunnolla. Tämän jälkeen olenkin sitten toiminut Royal Caribbean -varustamon Suomen markkinasta vastaavana johtajana (2009–2015) ja Risteilykeskuksen varatoimitusjohtajana (2015-).

Olet siis ollut risteilyalalla viimeiset 15 vuotta. Oletko huomannut, että asiat olisivat muuttuneet ensimmäisen ja viimeisen risteilysi välillä?

Joo, asiat ovat kyllä muuttuneet. Laivoista on tullut entistäkin suurempia; ne ovat ainakin tuplaantuneet koossa siitä, mitä ne olivat viisitoista vuotta sitten. Risteilyt ovat myös niin sanotusti keskiluokkaistuneet. Viisitoista vuotta sitten risteilyt olivat hieman kalliimpia, ainakin suhteessa ihmisten elintasoon. Silloin laivoilla oli uusi juttu myös se, että niillä oli yksi tai kaksi erikoisravintolaa, kun aikaisemmin laivoilla oli ollut vain buffet- ja à la carte-ravintola. Nythän niitä ravintoloita on joillakin laivoilla parhaimmillaan 27 kappaletta. Se on yksi aika hyvä esimerkki.

Voi hyvin siis sanoa, että ala on kasvanut paljon viidessätoista vuodessa?

Kyllä, juuri näin. Varustamot panostavat nykyään viihteeseen ja aktiviteetteihin huomattavasti enemmän, kuin viisitoista vuotta sitten. Laivan aktiviteetteihin on tullut myös lisää mielikuvitusta. Silloin viisitoista vuotta sitten oli aivan uusinta uutta, että laivoille oli rakennettu jäähalleja. Nyt laivoilla on jo surffisimulaattoreita, vaijeriliukuja, laskuvarjosimulaattoreita ja jopa mikroautoratoja. Välillä sitä miettii, että mikä on se raja, joka tulee joskus vastaan. Tietenkin kaikkeen tähän vaikuttaa se, että teknologia on kehittynyt niin huimasti viime vuosien aikana.

Risteilyala tosiaan kehittyy hyvin nopeasti. Mitä uutta alalla tapahtuu tällä hetkellä?

Tällä hetkellä kaikilla telakoilla on käsissään ihan ennätykselliset tilauskirjat. Se määrä laivoja, mitä nyt suunnitellaan ja rakennetaan on ihan huikea – seuraavan seitsemän vuoden aikana merille on tulossa yli 100 laivaa lisää. Uskon siis, että hinnat tulevat laskemaan tästä nykyisestä tasosta, ja risteilyistä tulee entistäkin varteenotettavampi vaihtoehto perinteisille "etelän pakettimatkoille".

Uutta alalla on myös se, että tutkimusmatkaristeilyistä tehdään niin sanotusti "mainstreamia". Expedition-osasto kasvaa nyt kaikista eniten, vaikkakin tällaiset luonto- ja seikkailuristeilyt on suunnattu enemmän varakkaammille matkustajille. Antarktikselle seilaavia laivoja rakennetaan nyt hullun lailla. Viime aikoina on myös tapahtunut sellaista keskittymistä, että isot varustamot ostavat pienempiä varustamoita itselleen. Hiljattain Royal Caribbean osti luksusvarustamo Silversean. Kiina on myös mullistava tekijä. Kun kiinalaiset ryhtyvät risteilemään massoittain, moni uusi laiva suuntaa juuri Kiinaan.

Symphony
Huhtikuussa 2018 liikennöinnin aloittanut Norwegian Bliss on alan uusinta uutta.

Maailman merillä ei varmaankaan ole kovinkaan montaa kohdetta, jonne ei risteillen pääsisi. Mikä on jännittävin tai erikoisin kohde, johon olet risteillyt?

Jännittävä on tässä tapauksessa hyvä sana. Oli todella jännittävää kun käytiin Azamara Club Cruisesin risteilyllä Aasiassa ja risteily pysähtyi Sumatran saarella Indonesiassa. Tässä Belawan-nimisessä paikassa ei käy ollenkaan turisteja, joten kun sitten lähdettiin kävelemään kaupunkiin, niin paikalliset kerääntyivät sankoin joukoin katsomaan ja ihmettelemään meitä. Belawanista olisi voinut lähteä katsomaan sademetsään orankeja, se oli se juttu siellä, mutta me jäätiin vain kiertämään kaupunkia, kun tilanne oli niin erikoinen.

Muita mieleenpainuvia juttuja on ollut esimerkiksi risteily Etelä-Amerikassa. Chilen vuonojen maisemat ovat ihan verrannollisia Norjaan, sillä erotuksella, että Chilessä jäätiköt vajoavat suoraan vuonoon, kun taas Norjassa jäätiköt ovat vetäytyneet vuorille. Chilen vuonoilla, kun seilaa kaksi päivää, niin ei tule mitään ihmisen rakentamaa vastaan. Ei ole kyliä, ei laitureita, muita aluksia... Vain luonnon keskellä oloa. Se oli tosi makeeta.

Amalfi
Chilen vuonoilla ei tule kyliä tai kaupunkeja vastaan.

Entä suosikkikohteesi? Onko yhtä edes mahdollista valita?

Ei taida olla mahdollista valita yhtä, mutta kyllä mä käännyn nyt Välimeren puoleen tässä, vaikka sitä on tullut koluttua tosi paljon. Joudun nykyään valitsemaan varustamoita sen mukaan, kuinka paljon uusia kohteita niiden reiteillä on. Pienemmillä laivoilla ja jahdeilla pääsee paremmin pienempiin kohteisiin. Espanja, Ranska ja Italia on kivoja, koska niiden rannikoilla on suurkaupunkeja, luksuskohteita ja pienempiä paikkoja. Joka kesä lähden Välimerelle risteilemään.

Eli voitko nostaa näistä paikoista yhtä suosikkia?

No, näistä on ehkä parhaiten jäänyt Amalfi sellaisena mieleen. Laiva oli saapunut Amalfille, ja uima-allaskansi tyhjennettiin aurinkotuoleista ja niiden tilalle tuotiin buffet ja grillit. Syötiin sitten siinä kannella auringon laskiessa, Amalfi ja mahtavat vuoret taustalla. Oli taivaallisen hyvää ruokaa ja helteinen keli, niin se oli kyllä elämyksenä tosi mahtava. Kokki oli käynyt rannassa hakemassa italialaisia raaka-aineita. Muistan, että syötiin kolmen sorttista mozzarellaa, oli savustettua ja tryffelimozzarella ja perinteistä buffalomozzarellaa ja sitten siinä oli parhaat parmankinkut, niin se on vaan jäänyt elävästi mieleen. Välimeri on kyllä mun suosikki, koska se on sekoitus maisemia, historiaa, kulttuuria ja hyvää ruokaa.

Amalfi
Amalfi on yksi Petrin suosikkikohteista.

Totta! Mutta mikä tekee risteilemisestä niin koukuttavaa, että laivalle jaksaa lähteä kerta toisensa jälkeen? Kyllästyykö risteilemiseen koskaan?

Ei ole toistaiseksi tullut kyllästymistä vastaan, vaikka onkin jo sata risteilyä takana. Toki jos menisi saman varustamon samalle laivalle ja koluaisi samaa reittiä vuodesta toiseen, niin saattaisi kyllästyäkin. Mutta kun laivoja tulee koko ajan uusia ja niissä on uusia juttuja, niin se on vähän kuin menisi käymään Las Vegasin ja huvipuiston yhdistelmässä, jossa on tarjolla viimeisimmät elämyspuitteet, mitä on voi vain kuvitella.

Nykyään tarjolla on myös niin paljon ravintoloita, että vaikka risteilisikin saman varustamon laivoilla, niin aina voi syödä eri paikassa. Kohteitakin on niin mieletön määrä, ettei kannata jäädä kiinni siihen ajatukseen, että kun kerran on perinteinen Karibian-risteily kokeiltu, niin se on siinä.

Perinteisestihän on puhuttu, että on olemassa kaksi reittiä Karibialla (itäinen ja läntinen) ja Välimerellä (itäinen ja läntinen), mutta näiden vakioreittien ulkopuolella on paljon muita mielenkiintoisia kohteita. Voi lähteä vaikka Aasiaan risteilemään tai miksei vaikka Polynesian saaristoon, Galapagossaarille tai Havaijille. Valinnanvaraa on niin paljon, että varmasti sitä jaksaa risteillä yli 500 kertaa, ennen kuin kyllästyy.

Mitä siis seuraavaksi? Millaisia risteilyhaaveita sinulla on?

Risteilyhaaveista kaikkein suurin on tällä hetkellä risteily maailman ympäri. Se vaan vaati sen kolme-neljä kuukautta aikaa ja melko paljon rahaakin.

Entä millaisia risteilysuunnitelmia sinulla on parille seuraavalle vuodelle?

Lähden seuraavaksi luksusvarustamo SeaDream Yacth Clubin risteilylle Välimerelle. SeaDream on minulle uusi tuttavuus, vaikka toki olen käynyt Helsingin satamassa aikoinaan katsomassa heidän jahtiaan. Nyt puhutaan siis tosi luksuksesta, koska jos ajatellaan, että varustamoita on olemassa vaikka noin 40-50, niin SeaDreamilla ruoka on kolmanneksi parasta. Odotan innolla sitä, että pääsen maistelemaan niitä ruokia ja syömään ulkokannella. Uusia kohteitakin tulee kaksi, Elban saari ja Cinque Terre, joihin pääsee siis SeaDreamin jahdilla suoraan.

Muuten suunnitelmissa on testailla uusia varustamoita ja uusia laivoja. Jouluna lähdetään ehkä vaimon kanssa risteilylle Dubaista Intiaan. Maaliskuulle olen varannut uuden Celebrity Edgen risteilyn, ja ensi kesänä olisi tarkoitus lähteä Havaijin risteilylle, koska vaimo täyttää pyöreitä. Väliin mahtuu sitten vielä työristeilyjä eli kyllä tässä ihan kiireisenä pysyy.

Kuulostaa siltä, että seuraavat sata risteilyä tulevat täyteen vauhdilla. Kiitos haastattelusta!

Amalfi
Petri Montenegron Kotorissa.

Teksti: Aino Lahdensalo / Risteilykeskus